Sivut

maanantai 20. marraskuuta 2017

Stressi- tuo vietävän pirulainen

Käsi ylös, jos olet joskus tuntenut itsesi stressaantuneeksi?
Veikkaanpa, että yhtään kättä ei jäänyt nousematta.

Stressi voi hetkellisesti nostaa suorituskykyämme.
Pitkään jatkuneena se kuitenkin lamaa meitä. 
Pitkittynyt stressi mm. aiheuttaa ylipainoa, jännittyneisyyttä, ärtymystä, unettomuutta, alentunutta vastustuskykyä ja paljon muuta.

Aina ihminen ei kuitenkaan tajua kärsivänsä pitkittyneestä stressistä. 
Ihminen on niin sopeutuvainen ja tottuu olotilaansa, ja alkaa pian pitää sitä normaalina olotilana, vaikka se olisikin kaikkea muuta.
Kiire, Stressi, Ajanhallinta, Aikataulu

Olisikin tärkeää osata tunnistaa stressin oireita ja sen lisäksi tietää, millä keinoilla stressiä voi hillitä.

Tässä 6 asiaa millä stressiä voi helpottaa ja estää:

1. Nukkuminen.
Uni on kaikki kaikessa. Yön aikana keho palautuu päivän tapahtumista. Kannattaa ehdottomasti panostaa kunnon yöuniin ja etsiä itselle ne tavat jotka rauhoittavat nukkumaan ja jotka auttavat tarpeeksi syvän unen saamisessa.

2. Ulkoilu.
Erityisesti metsässä oleskeleminen rentouttaa.

3. Terveellisesti syöminen.
On suuri ero sillä, syökö puhdasta ja ravinteikasta ruokaa, vai mättääkö sisuksiinsa höttöpullaa.
Tähän liittyy mm. se, että stressi usein laskee vastustuskykyä ja flunssa iskee helpommin. Ravinteikkaasti syömällä elimistö saa käyttöönsä vitamiineja ja hivenaineita, jotka puolestaan auttavat vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

4. Asioista jutteleminen.
Omista asioista kannattaa jutella läheisen ihmisen kanssa. Jaettu suru on puolta pienempi suru. ;)

5. Liikunta.
Liikunta itsessään lisää hetkellisesti stressiä elimistössä, mutta pitkällä aikavälillä vähentää sitä.

6.Meditoi.
Itseäni rentouttaa, kun laitan kuulokkeet korville ja soimaan meditaatiomusiikkia ja samalla teen venytyksiä.

+7. Hyväksy se, että joskus stressaa.
Sille ei voi kukaan mitään, ja joskus on vain hyväksyttävä, että nyt elämässä on menossa sellainen hetki, että stressi on ottanut suurempaa roolia.
Aika auttaa, eivätkä ne ikävätkään hetket kestä ikuisuuksia.
Jalat, Ikkuna, Auto, Dirt Road

torstai 16. marraskuuta 2017

Terveiset sinne taivaaseen

Aamulla herättyäni sain ikävän uutisen.
Isosiskoni on kuollut.
Sade, Tumma, Tie, Satanut, Rain Drop

Tällaiset uutiset pysäyttävät.
Sitä jää todella miettimään asioita, ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen.

Vaikka emme kerenneet siskoni kanssa olla tekemisissä kovinkaan paljoa, sai tämä uutinen kyyneleet virtaamaan. Se jotenkin meni todella ihon alle ja tuntui kuin veistä olisi käännetty sydämessä.
Auringonlasku, Värit, Luonnonkaunis

Tämä muistuttaa siitä, että kannattaa aina laittaa lähimmäiset muiden asioiden edelle. <3
Ikinä ei voi tietää, milloin jollakin se viimeinen päivä koittaa.

Hyvää matkaa sisko-rakas! Eiköhän me vielä nähdä <3

Epäonnistumisen pelko

Jokainen varmasti tietää sen inhottavan tunteen, joka voi jäädä kalvamaan mieltä vielä pitkäksi aikaa. Jopa vuosiksi.

Epäonnistuminen.
Fail, Hassu, Tyhmä, Dumb, Hullu

Kuuntelin juuri Eevi Minkkisen podcastin aiheesta epäonnistuminen.
Hän kertoi, että usein epäonnistumisen tunnelukko syntyy, kun on toistuvasti saanut kokea tulleensa nolatuksi tai vähätellyksi.
Tämä tunnelukko saa jokaisen reagoimaan eri tavoin: Yksi välttelee epäonnistumista kaikin voimin, toinen uhmaa epäonnistumista.

Itse koen suurta epäonnistumisen pelkoa ja se hankaloittaa elämääni huomattavasti.
Koen epäonnistumisen tunteen todella vältettävänä tunteena. Välttelen sitä viimeiseen asti, vaikka tiedän, ettei se auta, vaan jopa pahentaa tilannetta.
Epäonnistumisen pelon vuoksi saatan jättää menemättä paikkoihin tai olla tapaamatta ihmisiä. Enhän halua, että kukaan enää pääsee pilkkaamaan minua epäonnistumisesta.

Epäonnistumisen tunteeseen on todella helppo jäädä kiinni. Sitä miettii vielä pitkään jälkeenpäin, ja usein vielä ajatuksissaan suurentelee asiaa.

Itse luulen, että epäonnistumisen pelkoni on lähtenyt koulukiusaamisesta.
Lähes koko kouluaikani ala-asteelta lukioon kestänyt kiusaaminen on suuri syy siihen, että tätänykyä pelkään epäonnistumista.
Kun tulee liian monta kertaa pilkatuksi ja nolatuksi, ei jossain vaiheessa enää uskalla edes yrittää, ettei vain vahingossakaan epäonnistuisi.
Pelko, Ahdistus, Tunne, Huoli, Pelottaa

Tiedän kuitenkin, että tuo on tuhoava ajatus ja toimintatapa. Siitä tulisi päästä eroon, että voisin elää elämääni onnellisena.
 Pitäisi vain uskaltaa mennä uusiin tilanteisiin ja nähdä uusia ihmisiä.
Pienin askelin poispäin pelosta.
Nainen, Onnellisuus, Sunrise, Siluetti

maanantai 13. marraskuuta 2017

Chia innostus

Olen nyt n. reilu viikon verran lähes joka aamu syönyt itse tehdyn chia-puddingin.
Tähän mennessä vakkari aamupala on ollut pari leipää täytteillä ja kahvi sekä joskus proteiini pudding.
Nyt olen kuitenkin innostunut chia-siemenistä, ja niistä valmistetuista puddingeista!

Vielä en ole mikään mestari tekemään noita puddingeja, mutta enpä kauhean pahaakaan puddingia ole niistä onnistunut vielä vääntämään :D
Harjoitus tekee mestarin.

Chia-siemenet:
- Sisältävät hyvää rasvaa, proteiinia, kuituja, magnesiumia sekä kalsiumia
- Chia imee itseensä 9-kertaisen määrän nestettä
- Chia-siemeniä voi käyttää mm. hyytelön tekoon, puddingeihin, sämpylöihin, herkkujen tekoon.

Taidanpa taas illalla tehdä aamupalaksi chia-puddingia! :)

Jos on heittää vinkkiä, mihin muuhun chiaa voisi käyttää, niin kertokaa! :)

perjantai 10. marraskuuta 2017

Käännekohta

En todellakaan ole ikinä ollut kauhean liikunnallinen.
Pienenä sitä vedettiin keppihevosilla menemään ja hypittiin esteitä. Jonkin verran myös hiihdettiin.
Muutoin liikkuminen on ollut sellaista lasten leikkimistä.

Vanhempana puolestaan liikkuminen jäi lähes tyystin. Pikkusiskojen kanssa tuli kyllä jotain aina värkättyä ulkona.
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin käymään zumbassa mistä tykkäsinkin kyllä!
Myös hiihtäminen tuli enemmän kuvioihin sekä ihan kävely.

Siinä vaiheessa kun olin tutustunut nykyiseen mieheeni ja olimme muuttaneet Kittilään, astui liikunta enemmän kuvioon.
Kittilässäkin tuli enimmäkseen käveltyä, mutta kävin myös zumbassa ja salilla ryhmäliikunnoissa.

Kaikki ketkä Levillä ovat käyneet tai asuneet, tietävät varmaan huipulle vievät portaat.
Ne portaat olivat ehkä se käännekohta.
 
Eräänä päivänä olimme lähteneet kiipeämään niitä portaita ja itsellä oli koko hommasta aika paska maku suussa. Ei olisi huvittanut yhtään ja mielummin olisi jäänyt kotiin rötväämään.
Siellä portaissa alkoi jossain vaiheessa ahdistamaan (huono kunto + kettuuntuminen) ja luulin, että suurinpiirtein sydäri iskee nyt.
 Eihän se sitten auttanut kun lähteä takaisin kotiin päin.

Tuossa tilanteessa ei vielä sitä ahaa-elämystä tullut. Se koitti kuitenkin melko pian tapahtuneen jälkeen.
Tajusin, että nyt on pakko alkaa tehdä itselle jotain, etten oikeasti ole "30v. ja sydäriin kuollut".

Siitä päivästä lähtien on liikunta ollut aina enemmän tai vähemmän kuvioissa mukana.
Enimmäkseen kävelyä ja etelään muuton myötä uskaltauduin myös salille, ja tykästyinkin punttitreeniin.


Nyt on kuitenkin 3kk mennyt enkä ole salille jalallani astunut. Ei se itse treeni tympäse, vaan ne muut ihmiset. Kun ensin olet koko päivän töissä ihmisten kanssa tekemisissä, et jaksa olla enää ollenkaan sosiaalinen töiden jälkeen.

Mutta kiitos hälle, joka keksi kotitreenit! :D
Kotonakin olen saanut hyviä lihaskuntotreenejä tehtyä. Pientä muokkaustahan ne aina vaativat ja pohdintaa, että mitä liikkeitä tekee, mutta aina on onnistunut.
Luulenpa, että käyn kuitenkin vielä jossain vaiheessa vaikka miehen kanssa kokeilemassa sitä salia. Kenties innostun siellä käymisestä uudelleen :)

torstai 9. marraskuuta 2017

Lihaa kerran viikossa

Meillä syödään lihaa muutaman kerran viikossa, lähinnä jauhelihan muodossa.
Suositus lihan syönnillehän on enintään 500g viikossa.
Veikkaisin, että meillä menee viikossa alle 500g lihaa per nuppi.
Määrä kertyy juurikin mainitsemastani jauhelihasta sekä leikkeleistä.

Luin vähän aikaa sitten jostain että, presidenttimme Sauli Niinistö oli twiitannut syövänsä lihaa vain yhtenä päivänä viikossa.
Minusta on aika hienoa, että hän on tuonut tämän julkisesti esille. Mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä, vai miten se meni ;)
 
 
 Uutisen kuultuamme mietimme mieheni kanssa, että jospa itsekin vähentäisimme vielä entisestään lihan syöntiä. Ehkä juurikin vaikka tuohon yhteen kertaan viikossa.
 Suosisimme sen sijaan kalaa ja kananmunia, sekä tietysti kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
Erityisesti kalan syömisessä tulisi panostaa.
 
Tämä voisi onnistua vaikkapa näin:
 
1. Vaihda leikkeleet kasviksiin tai kalaan.
Itsehän rakastan esim. graavi- ja kylmäsavulohta yli kaiken! <3
 
2. Pidä ainakin kerran viikossa kasvispäivä.
Mm. tänään huomaamattani söin täysin lihattoman aamupalan.
Riisikakkuja joissa päällä avokadoa, tomaattia ja valkosipulia sekä satsuman ja teetä.

3. Lisää kalaruokien määrää.
Kaupan kalatiskiltä saa yleensä monenlaista kalaa. Itse aion ostaa haukifileitä ja tehdä niistä haukipullia. Siis heti kun vaan saan makuaistini takaisin.
Kalaa kannattaa syödä useamman kerran viikossa eri kalalajeja vaihdelleen.

4. Kehittele uusia reseptejä. 
Esim. jauheliha-makaronilaatikosta saa helposti kasvisversion käyttmällä esim. soijarouhetta, sieniä taikka tomaatteja.
 
 
  Kannattaa myös vaihtaa liha luomulaatuiseen ja kotimaiseen.
Meillä on tarkoituksena ostaa lihat jatkossa tuttavaperheemme tilalta. Sieltä saa luomulaatuista ylämaankarjan lihaa.
Tiedän jo, että lihansyönti ei tule meillä loppumaan kokonaan, mutta vähenee ja jatkossa panostamme määrän sijasta laatuun.
 

Blogin nimen vaihto?

 Olen jo hyvin pitkään miettinyt blogini nimen vaihtoa.
Nimi "Fun and healthy life" perustuu siihen, että silloin kun aloittelin elämäntapamuutostani ajattelin, että elämä voi olla terveellistä, mutta kuitenkin hauskaa. Nimeen liittyi ehkä myös pientä kapinaa.
Halusin näyttää muille, että kyllä sitä pystyy elämään terveellisesti ja silti juhlimaan.
Monethan tuntuvat ajattelevan, ettei voi saada molempia.

Edelleenkin ajattelen niin, että molemmat voi kyllä saada.
Blogi ei kuitenkaan sisällöltään vastaa tuota ajatusta, joten olen ajatellut, että ehkä blogille olisi annettava uusi nimi.

Mutta kuten otsikoiden keksiminen teksteille (varmaan suurin osaa blogin kirjoittajista tietää tämän ongelman), on nimen keksiminen kokonaiselle blogille vielä haastavampaa.

Itse luon jo blogin nimen perusteella mielikuvan kyseisestä blogista.
Helppoahan olisi laittaa nimeksi vain oma nimi, mutta en sitäkään halua. 
Ja mieluusti blogin nimi saisi olla suomalainen, kun suomeksi kirjoitankin.
 Yksi nimivaihtoehto on mielessä jo vahvana, mutta tovin vielä taidan miettiä ennenkuin sen vaihdan.

Jään tätä asiaa nyt vielä pohtimaan. Katsotaan muutaman päivän päästä, josko vaikka nimi vaihtuisi :)